BR74
 
Trixin Selectrix-keskusyksikkö

Trixin Selectrix-keskusyksikkö


Selectrix on yleisessä käytössä olevista pienoisrautateiden digitaalisista ohjausjärjestelmistä vanhin. Järjestelmän kehitti vuonna 1979 insinööritoimisto Döhler & Haas, joka ylläpitää Selectrix-järjestelmää edelleenkin yhteistyössä muidne valmistajien kanssa. Döhler & Haas tarjosi järjestelmäänsä useille pienoisrautatievalmistajille 80-luvun alussa ja näistä Trix GmbH solmi sopimuksen yksinoikeudesta kehitettyyn ohjausjärjestelmään. Julkisuuteen järjestelmä tuli Nürnbergin messuilla 1982, jolloin Trix esitteli ensimmäisenä suurvalmistajana uuden digitaalisen ohjausjärjestelmänsä, jolle annettiin nimeksi Selectrix 99. Selectrix pysyi Trix:in yksinoikeudella myymänä viime vuosituhannen lopulle saakka, jolloin Trix:in ajauduttua Märklinin omistukseen uuden omistajan intresseissä olivat toisenlaiset digitaaliset järjestelmäratkaisut ja osapuolet sopivat Trix:in ja Döhler & Haas:in välisen sopimuksen purkamisesta.

Trixin yksinoikeuden päättymisen seurauksena Selectrixistä tuli avoin standardi ja markkinoille ilmestyi useita uusia laitevalmistajia. Trix myy ja tukee edelleenkin Selectrix-laitteita, mutta rinnalla pyritään nyt tuomaan esille DCC uuden Trix Systems-nimikkeen alla. Döhler & Haas valmistaa edelleenkin alihankkijana tarvittavat elektroniset piirit Selectrix-laitteisiin useille kaupallisille laitevalmistajille, mutta piirejä voivat muutkin tehdä vapaasti, joskin Döhler & Haas omistaa joitakin järjestelmän teknisten ratkaisujen patentteja. Selectrix:in väyläprotokolla ja data-paketit on standardoitu NEM-standardeissa NEM 680 ja NEM 681.

Selectrix on kehittyvä ja edelleenkin ajanmukainen järjestelmä, jonka suosio on Keski-Euroopassa vakaassa kasvussa. Saksalaisen 1zu160-websivuston kyselyssä, jossa kysyttiin miten vastaajat ohjaavat pienoisrautatietään, lähes viidennes (19%) yli 10000 vastaajasta ilmoitti käyttävänsä Selectrixiä. Selectrix on aina ollut varsin suosittu digitaalinen ohjausjärjestelmä pienemmissä N- ja Z-mittakaavoissa, joissa Selectrixin vahvuudet, mm. radan kontaktihäiriöiden hyvä sieto, painottuvat. Selectrixin ominaisuudet sopivat erityisen hyvin myös automatisoitujen, kulunvalvonnalla ja tietokoneohjauksella varustettujen ratojen tarpeisiin ja niinpä varsin monet yleisölle esillä olevat suurikokoiset radat museoissa ja vastaavissa, ovat Selectrix-järjestelmällä ohjattuja.

Tekninen perusta

Selectrix poikkeaa toimintaperiaatteeltaan muista markkinoilla olevista digitaalisista ohjausjärjestelmistä monessa suhteessa. Järjestelmän kaikkien komponenttien asetukset kulkevat data-väylässä jatkuvana tietovuona, joka päivittyy koko ajan. Selectrixin ydin on sen NEM-standardoitu dataväyläprotokolla, SX. Toisin kuin muissa järjestelmissä, samaa protokollaa käytetään sekä radassa, oheislaitteissa että kulunvalvonnassa, mikä selkeyttää järjestelmää oleellisesti, kun ei tarvitse erikseen valita useista vaihtoehdoista oheislaiteprotokollaa eikä kulunvalvontaprotokollaa ja toiminnan logiikka on sama kaikille laitteille. Sitoutuminen tietyn valmistajan tuotteisiin ei myöskään ole tarpeen yhteisen ja järjestelmän kaikki oleelliset osat kattavan standardoinnin ansiosta jolloin eri valmistajien SX-dekooderit ja muut järjestelmän laitteet sopivat toistensa kanssa yhteen. Selectrix-järjestelmässä on myös kaksi muuta väylää protokollineen; PX-väylä boostereille ja uusimpana MX-väylä, jota käytetään Trix Systems-järjestelmässä ja joka ei varsinaisesti kuulu yleiseen Selectrix-järjestelmästandardiin, mutta on tietyin edellytyksin yhteensopiva normaalin Selectrix-järjestelmän kanssa.

Värikoodit

Selectrix-laitteiden kytkentäohjeissa käytetään tiettyjä värikoodeja ja näiden alkuperä on Trix, jonka sähkökytkentöjen värikoodit otettiin aikanaan Selectrix-käyttöön kun Trix myi Selectrixiä yksinoikeudella. Yleensä Selectrix-laitteissa on nämä koodit merkitty värein tai saksankielisin lyhtentein värien nimistä (sininen = b, bl, blau; punainen = r, ro, rot; musta = s, sc, sz, schwartz; valkoinen = w, we, ws, weiss). Ratavirralle ovat käytössä sininen ja punainen. Vaihtovirralle (apujännite) ovat standardiväreinä musta ja valkoinen. Standardivärejä ei tietenkään ole pakko käyttää, mutta jos laitteiden napoihin merkityt värit vastaavat johtojen värejä, vähentää tämä virheellisten kytkentöjen vaaraa.

Johdon väri Käyttötarkoitus
   Punainen Radan virroituksen vaihe
   Sininen Radan virroituksen maa
   Valkoinen Apujännite
   Musta Apujännitteen maa



SX-väylä

SX-väylässä on 8-bittisiä osoitepaikkoja (kanavia) 127 kappaletta. Yksi osoitepaikka voi olla osoitettu joko yhdelle veturidekooderille, yhdelle vaihdedekooderille ohjaten kahdeksaa yksittäistä vaihdetta tai yhdelle kulunvalvontadekooderille valvomaan kahdeksaa yksittäistä rataosuutta. Käytännössä osoitepaikkoja on käytettävissä enintään 112, sillä loput osoitepaikat ovat järjestelmän sisäisessä käytössä. Yksi SX-väylä pystyy siis enimmällään ohjaamaan 112 veturia tai 896 vaihdettta/kulunvalvontaosuutta. Jos vetureita on radalla vaikkapa 40, voi silloin samassa SX-väylässä olla vaihteita ja kulunvalvontaosuuksia enintään (112-40) x 8 = 576 kappaletta. Joissakin Selectrix-keskusyksiköissä saattaa ylimääräisiä osoitepaikkoja olla varattu muihin tarkoituksiin ja käytettävissä on silloin vetureille ja laitedekoodereille vähemmän kuin 112 osoitepaikkaa.

Joissakin keskusyksikössä voi olla kaksi tai jopa kolme SX-väylää, jolloin yhden väylän osoitepaikat voi varata vetureille kokonaan ja kytkeä vaihde- ja kulunvalvontadekooderit toiseen SX-väylään, jonka koko kapasiteetti on silloin käytettävissä pelkästään vaihteille ja kulunvalvontaan. Silloin kun SX-väyliä on järjestelmässä useampia, ne numeroidaan alkaen numerosta 0 (SX0, SX1, SX2,...). Vain ensimmäisessä SX-väylässä (SX0) on liitäntä raiteisiin, mutta sen lisäksi väylässä voi olla staattisia dekoodereita kulunvalvontaan tai vaihteiden ohjaamiseen. Keskusyksikön ylimääräisiin SX-väyliin (SX1, SX2) voi kytkeä ainoastaan laitedekoodereja, sillä raideliitäntää ei siinä ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rataan virtaa syöttävä kulunvalvontadekooderi ei toimisi, jos se on kytketty muuhun kuin SX0-väylään. Dekooderin kautta rataan välittyvässä virrassa on aina SX0-väylän datasignaali, vaikka itse dekooderia ohjaisikin SX1 tai SX2. Käsiohjaimet tulee aina liittää samaan SX-väylään, joka ohjaa kalustoa eli SX0-väylään. Ainoa poikkeus tähän ovat Trix Systems-käsiohjaimet (Mobile Station), joiden liittämiseen on oma MX-väylänsä.

SX-väylän runkoliitin edestä

SX-väylän runkoliitin edestä

SX-väylän liitintyyppi staattisten dekoodereiden liittämiseksi on 5-napainen DIN-liitin, jossa piikit ovat 180 asteen sektorissa. Liittimen navat ovat: tahdistussignaali (T0), keskusyksikön väylään lähettämä ulostulosignaali (T1), maa (GND), väylästä keskusyksikölle tuleva sisäänmenosignaali (D) sekä käyttöjännite +20V (+B). Useimmissa järjestelmän laitteissa on kaksi DIN-tyyppistä runkoliitintä, jolloin johdotuksen voi tehdä laitteelta toiselle kunhan ensimmäinen on kytketty keskusyksikön SX-väylään. Liitosjohtoa keskusyksikköön kytkettäessä on oltava varovainen, jotta ei epähuomiossa kytketä SX-väylän laitetta PX-väylään, jonka liitin on samantyyppinen, mutta tarkoitettu ainoastaan järjestelmän boostereiden liittämiseen. Myöskään kahden SX-väylän välille ei saa kytkeä yhdysjohtoa.

Muut digitaalijärjestelmät protokollineen perustuvat komento-ohjaukseen, jossa keskusyksikkö lähettää aina tietylle dekooderille sille osoitetun yksittäisen komennon data-paketin. Tähän järjestelyyn liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin jokaisen väylässä liikkuvan paketin osoite-bitit ja muut toiminnan kannalta välttämättömät paketin osat voivat muodostaa suhteettoman suuren osan väylän liikenteestä varsinaiseen data-sisältöön verrattuna, mikä aiheuttaa väylän hidastumisen kun dekoodereita on ohjattavana runsaasti. Suuremmissa radoissa saattaa väylän tiedonsiirtokapasiteetti muodostua ongelmaksi kasvattaen dekoodereiden vaste-aikaa ja aiheuttaen mahdollisesti häiriöitä. Manuaalisesti radan yksittäisiä junia tämä ongelma on epätodennäköinen, mutta jos radan junia ohjaakin tietokoneohjelma, ylikuormittuu pakettiperustainen väylä nopeasti tietokoneen lähettäessä tiheään tahtiin komentoja useille vetureille näiden nopeuksien hienosäätämiseksi. Toinen komento-ohjauksen ongelma on sen toiminta häiriötilanteissa. Jos vaikkapa veturin pyörissä tapahtuu pölyn takia hetkellinen virtakatkos juuri sillä hetkellä kun veturille olisi tulossa data-väylästä komento, joutuu komennon sisältävä paketti hukkaan eikä veturi silloin reagoi sille annettuun komentoon. Paketti lähetetään kyllä uudestaan, mutta isoilla radoilla, joilla dekoodereita on paljon, tähän saattaa kulua aikaa suhteettoman paljon ja esimerkiksi hätäjarrutuskäsky veturille saattaa tulla perille liian myöhään onnettomuuden välttämiseksi.

SX-protokollassa ei lähetetä yksittäisille dekoodereille osoitettuja paketteja, vaan järjestelmän laitteiden tila, eli kaikkien väylän osoitepaikkojen sisällön kertova paketti, liikkuu väylässä jatkuvana tietovuona sisältäen aina kaikkien osoitepaikkojen sen hetkisen sisällön. Kukin dekooderi poimii tietovuosta oman osoitteensa asetustiedot jatkuvasti ja jos asetukset ovat muuttuneet, suorittaa tarpeelliset toimenpiteet esimerkiksi vaihtaen vaihteen asentoa tai kytkien veturin valot päälle. Data-liikennettä on molempiin suuntiin, eli keskusyksikkö lähettää paketin väylään ja vastaanottaa sieltä mahdollisten kulunvalvontadekooderien tai vastaavien tiedot samaan tahtiin. SX-väylä lähettää ja vastaanottaa kaikki tiedot 13 kertaa sekunnissa, jolloin vasteaika komentoihin reagointiin on järjestelmässä aina enintään 1/13 sekuntia. Järjestelmän nopeus pysyy kaikissa tilanteissa vakiona aivan siitä riippumatta kuinka paljon kalustoa raiteilla on tai kuinka monta staattista dekooderia on keskusyksikköön liitetty. Mikäli veturin yhteys raiteisiin katkeaa hetkellisesti, eikä veturi saa jonakin hetkenä väylän asetusten datapakettia keskusyksiköltä, tilanne korjautuu heti kun väylästä tulee seuraava paketti eli aina 1/13 sekunnin välein. Tämän johdosta Selectrix on erityisen hyvin häiriöitä sietävä järjestelmä ja sopii erinomaisesti pienempien mittakaavojen käyttöön, joissa häiriötiheys on luontaisesti suurempi. Haittapuolena on SX-väylässä osoitteiden kiinteä määrä, jota ei voida muuttaa. Tosin yhden SX-väylän 112 osoitepaikkaa riittänee kotikäytössä valtaosalle radanrakentajista ja Selectrix 2 laajentaa tulevaisuudessa vetureiden osalta osoite-avaruutta vaikka samanaikaisesti ajossa olevien vetureiden maksimimäärä ei muutukaan.

PX-väylä

PX-väylän runkoliitin edestä

PX-väylän runkoliitin edestä

Selectrix-järjestelmässä on oma PX-väylänsä (P=Power) järjestelmän boostereiden liittämiseen ja niiden ohjaussignaalien välittämiseen keskusyksiköltä. PX-väylän kautta ei siis kulje ratavirtaa, joka ohjataan suoraan boosterista rataan tai kulunvalvontadekooderille ja siitä edelleen raiteisiin.

Boostereita ja keskusyksikköä syöttää jokaiselle erillinen virtamuuntaja. Boostereita voi PX-väylässä olla yhteenkytkettyinä enintään 20 kappaletta, jolloin radalle saadaan kaikenkaikkiaan jopa yli 120 ampeeria virtaa tai lähes 2kW tehoa, jos käytetään 6 ampeerin virran antavia boostereita. Yleisimmät Selectrix-boosterit antavat 3 - 3,5 ampeeria.

Ensimmäinen boosteri liitetään keskusyksikön PX-väyläliittimeen ja loput kytketään ketjuttaen aina edellisen vapaaseen PX-väyläliittimeen. PX-väylän liitin on samanmuotoinen 180 asteen, viisinapainen DIN-liitin kuin SX-väylässäkin, mutta SX-väylän laitetta ei saa missään tapauksessa kytkeä PX-väylään tai päinvastoin, sillä ne saattavat tällöin vaurioitua. Sekä PX- että SX-väylien liitosjohdot ovat identtisiä. PX-väyläliittimen navat ovat: keskusyksikön ulostulosignaali (P0), keskusyksikön ulostulosignaali (P1), maa (GND) ja stop-signaali (GL). Liittimen napa 3 (NC) ei ole käytössä.

Jarrutusdiodi

Perinteisessä analogisessa radassa junan automaattinen pysäytys seis-opasteen edessä on hoidettu katkaisemalla toisen kiskon virta opastimen edellä olevalla pysäytysosuudella. Monissa opastimissa on valmiina automaattikatkaisin ratavirralle opastimen asennon mukaan. Digitaalinenkin veturi pysähtyy, jos radan virta katkaistaan, mutta elegantimpi ratkaisu on jarrutus pysähdyksiin automaattisesti veturin dekooderin hidastusprofiilin mukaan.

Jarrutusdiodin (BYT03-400) kytkentä pysäytysosuudelle

Jarrutusdiodin (BYT03-400) kytkentä pysäytysosuudelle

Jos digitaalisen rataosuuden kiskojen vaihtovirta puoliaaltotasasuunnataan, on tämä samalla signaali Selectrix-veturidekooderille jarruttaa veturi pysähdyksiin. Kytkemällä digitaaliselle pysäytysosuudelle diodi kuvan mukaisesti, jolloin pysäytysosuus saa vain puoliaaltotasasuunnattua virtaa diodin kautta kun opastimen tai erillisen releen pysäytysosuutta syöttävän virran katkaisija on auki, voidaan veturit jarruttaa seis-opastetta näyttävän opastimen eteen. Vaikka veturi on pysähtynyt, se saa silti edelleenkin puoliaaltotasasuunnatun ratavirran ja esimerkiksi valot palavat normaalisti. Kun opastin vaihtuu aja-asentoon ja rata-virran katkaisija sulkeutuu, tunnistaa dekooderi että radan vaihtovirrassa on nyt molemmat vaiheet ja kiihdyttää veturin takaisin jarrutusta edeltäneeseen nopeuteen.

Jarrutusdiodin käyttö on myös yhteensopivaa siinä tapauksessa, että analoginen rata muutetaan digitaaliseksi. Tällöin tarvitsee vain pysäytysosuuden virrankatkaisijan rinnalle lisätä jarrutusdiodi, jotta pysäytysosuudet toimivat digitaalisille vetureille pysäytyskäskyn antaen. Osuuksien täytyy tietenkin olla riittävän pitkiä, jotta juna ehditään jarruttaa pysähdyksiin ennen osuuden päättymistä.

Selectrix-veturidekooderiin on mahdollista ohjelmoida pysäytysosuuksien määräksi 1 tai 2 puoliaaltotasasuunnatun signaalin yhteydessä. Oletusarvo on 1, joka tarkoittaa, että veturi jarrutetaan pysähdyksiin diodin takana olevalla rataosuudella. Jos osuuksien määräksi valitaan kaksi, on ensimmäinen osuus laitettava pysäytystilanteessa diodin taakse ja toisesta katkaistaan virta kokonaan. Puoliaaltotasasuunnatulla osuudella veturin nopeus jarrutetaan nopeusportaalle 3 ja toisella osuudella veturi luonnollisestikin pysähtyy, kun virtaa ei ole. Haitta järjestelyssä on veturin valojen ja äänien katoaminen virrattomalla osuudella.

Selectrix-järjestelmän jarrutusdiodiksi käyvät nopeat tehodiodit (tyyppi BYT03-400 tai vastaava). Näitä on saatavana komponenttikauppiailta tai Selectrix-laitevalmistajilta. Mitään erityisiä jarrutusmoduuleja ei hidastustoiminnan aktivoimiseksi tarvitse rataan hankkia, sillä toiminta on ohjelmoitu kaikkien valmistajien Selectrix-veturidekoodereihin valmiiksi osana Selectrix-järjestelmästandardia, jolloin muutaman sentin hintainen diodi riittää.

Jos rataa ohjataan tietokoneohjelmalla, ei jarrutusdiodeita yleensä tarvita ja ne saattavat haitata tietokoneohjauksen toimintaa.

Osoitteiden jakaminen

Selectrix-järjestelmässä on mahdollisuus antaa sama osoite useammalle staattiselle dekooderille. Tämä mahdollistaa muutoin hyvinkin monimutkaisia sähkökytkentöjä vaativien automatiikka-toimintojen toteutuksen varsin yksinkertaisesti. Yleisiä käyttötilanteita ovat kulunvalvonta ja ohjauspöydän toteutus. Saman osoitteen voivat jakaa vaikkapa kaksi vaihdedekooderia tai vaihdedekooderi ja kulunvalvontadekooderi.

Vetureiden osoitteita ei pidä pääsääntöisesti jakaa toisen dekooderin kanssa. Poikkeuksena tähän tapaus, jossa on kaksivaunuinen moottorijuna, jossa toisessa vaunussa moottori ja toisessa ei, mutta valojen tulee junan kummassakin päässä toimia ajosuuntaa vastaavasti. Tällöin moottorivaunussa on veturidekooderi ja moottorittomassa vaunussa toimintadekooderi, jossa on valojen ohjaus. Kun saman junan kaksi dekooderia jakavat SX-väyläosoitteen, toimivat junan valot automaattisesti oikein.

Automaattinen kulunvalvonta

Automaattinen kulunvalvonta ja linjasuojastus toteutetaan digitaalisesti ohjatussa radassa usein tietokoneohjauksen kautta. Selectrixissä voi saman toteuttaa pitkälle ilman tietokonettakin dekoodereiden osoitteiden jakamisella. Jos kahdeksan valvottavan rataosuuden kulunvalvontadekooderille ja vastaavalle vaihdedekooderille annetaan sama osoite, ohjaa kulunvalvontadekooderi vaihdedekooderia. Kun kulunvalvontadekooderi toteaa, että tiettyä bittiä vastaava osuus on varattu ja laittaa bitin päälle, aiheuttaa se samassa osoitteessa olevan vaihdedekooderin vastaavan bitin kääntämisen päälle. Jos vaihdedekooderi laitetaan ohjaamaan radan linjaopastimia ja kulunvalvonnan rataosuutta vastaava opastin sijaitsee aina ennen kyseistä rataosuutta, on varattua rataosuutta edeltävä opastin aina automaattisesti seis-asennossa. Kulunvalvontadekooderi kääntää sen seis-asentoon yhteisen osoitteen kautta vaihdedekooderissa. Kun tähän järjestelyyn vielä yhdistää jarrutusdiodin pysäyttämään junan opastimen eteen, on varma ja helppo linjasuojastus radalle valmis.

Ohjauspöytä

Esikuvanmukaisen ohjauspöydän ohjaus on helppo toteuttaa dekoodereiden osoitteiden jakamisen kautta. Ohjauspöydän ratakaaviossa halutaan kulkevat junat yleensä näyttää valopistein. Kun kulunvalvontadekooderi jakaa osoitteen valodekooderin (tai jatkuvaa virtaa ulos antavan vaihdedekooderin) kanssa, saadaan valodekooderin ulostuloista virta aina silloin kun kulunvalvontadekooderin vastaava bitti osoittaa osuudella olevan junan. Kun ulostuloon kytketään ohjauspöydän kaavion kyseistä osuutta vastaava merkkivalo, näkyy osuus ohjauspöydässä varattuna automaattisesti.
Kulunvalvontadekooderi jakaa osoitteen valodekooderin kanssa, joka ohjaa ohjauspöytää.

Kulunvalvontadekooderi jakaa osoitteen valodekooderin kanssa, joka ohjaa ohjauspöytää.


DCC-tuki

NMRA DCC-järjestelmä on yleisin digitaalinen ohjausjärjestelmä ja N-mittakaavassakin on usein vetureita, joiden dekooderi tulee vain DCC-järjestelmää. Tietyin edellytyksin on mahdollista ajaa DCC-protokollan vetureita Selectrix-keskusyksikön ohjaamalla radalla, mikäli keskusyksikössä on DCC-tuki. Maksimimäärä DCC-vetureita on yleensä 16 kappaletta radan Selectrix-vetureiden lisäksi. Luonnollisestikin kaikkien vetureiden enimmäismäärä on sama kuin silloin jos käytetään ainoastaan Selectrix-vetureita. DCC-vetureita ohjataan 28 nopeusportaalla ja käytettävissä ovat lisätoiminnot F1-F8. Rautenhaus:illa on vuonna 2008 esitelty RMX-multiprotokollajärjestelmänsä, joka mahdollistaa 103 SX-, SX2 tai NMRA-DCC-veturia radalla kulussa samanaikaisesti. RMX-järjestelmä on suljettu, valmistajakohtainen sovellus, joka on kuitenkin yhteensopiva Selectrix-järjestelmän kanssa.

Järjestelmän komponentit

Rautenhaus:in Selectrix-komponentteja

Rautenhaus:in Selectrix-komponentteja


Digitaalisia aloituspakkauksia on tarjolla monelta valmistajalta, mutta näissä on yleensä järjestelmänä NMRA DCC. Ainoa poikkeus tähän ovat Minitrixin Mobile Station -ohjaimen sisältävät pakkaukset, jotka voidaan laajentaa normaaliksi Selectrix-järjestelmäksi. Pienoisrautatien digitoinnissa Selectrix on selkeästi omatoimisen harrastajan valinta ja vaatii enemmän perehtymistä asiaan kuin pienoisrautatievalmistajien valmiiden kokonaisratkaisujen käyttö. Selectrix-järjestelmä on enemmän à la carte-tyyppinen, erillislaitteista koostuva; listalla on tarjolla tavaraa monipuolisesti, mutta käyttäjän pitää tunnistaa tarpeensa ja osata valita omaan käyttöönsä parhaiten sopivat järjestelmän komponentit.

Vaikka Selectrix-valmistajia ei ole yhtä monia kuin DCC-valmistajia, on laitekirjo kuitenkin ostajalle käytännössä erittäin mittava, koska Selectrixissä ovat valittavana kaikkien valmistajien tuotteet, jotka sopivat standardoituina aina yhteen. Joillakin valmistajilla saattaa olla epä-standardeja laajennuksia laitteissaan, mutta tällöinkin perustoiminnot ja liitännät ovat aina samat kuin muissakin vastaavissa Selectrix-järjestelmän laitteissa.

Selectrix-laitteistoa on myös tarjolla sekä täysin valmiina laitteina että kaupallisina rakennussarjoina. Lisäksi on rakennusohjeita monille laitteille ja joissakin tapauksissa on kytkentöjä varten saatavana valmiit piirilevytkin. Itse tekemällä tai rakennussarjoista tarvitsemansa komponentit kokoamalla pääsee huomattaviin rahallisiin säästöihin. Tietenkin täytyy olla perustiedot elektroniikasta, jotta kytkentöjen kokoaminen ja toimiviksi saattaminen onnistuisi.

Itsekootut ja monet valmiitkin kaupalliset tuotteet eivät välttämättä ole koteloituja. Erityisesti monet staattiset dekooderit ja boosterit voivat olla koteloimattomia kytkentöjä piirilevyllä. Näihin voi joko hankkia erikseen kotelon tai asentaa ne radan alle suojaiseen paikkaan (pölyltä ja kosteudelta suojaan) ruuvein piirilevyn reikien läpi. Piirilevyn ja kiinnitysalustan väliin tulee ruuveihin laittaa muoviset korotushylsyt.

Virtalähde

Titan 208-muuntaja (14/16V~, 4A, 64VA)

Titan 208-muuntaja (14/16V~, 4A, 64VA)

Keskusyksiköt ja boosterit vaativat erillisen virtalähteen. Yleensä sellaisen joutuu hankkimaan erikseen ja tällöin on kiinnitettävä huomiota siihen, että virtalähde on yhteensopiva keskusyksikön tai boosterin kanssa. Virtalähteiksi sopivat sekä vaihtovirtamuuntajat että joissakin tapauksissa myös tasajännitettä antavat virtalähteet, mutta edelliset ovat suositeltavampia. Kutakin boosteria ja keskusyksikköä on paras syöttää omalla muuntajallaan. Turvallisinta on hankkia Selectrix-laitteen valmistajan suosittelema ja myymä muuntajatyyppi, vaikka se maksaisikin hieman enemmän.

Verkkomuuntajan jännitetaso Selectrix-keskusyksiköille valitaan käytettävän mittakaavan vaatimusten mukaan, sillä syöttöjännite vaikuttaa raiteissa olevaan jännitetasoon ja edelleen veturidekooderin moottorille syöttämään jännitteeseen, jota eri mittakaavojen veturit sietävät eri tavoin. N-mittakaavassa on suositeltava verkkomuuntajan toisiojännite 14 - 16 V AC.

MittakaavaMuuntajan jänniteAjovirta virtapiirissä
Z12-14 V2-3 A
N14-16 V2,5-3 A
H015-18 V3-4 A

Laitteen tehontarve on otettava huomioon verkkomuuntajaa valittaessa ja järjestelmän valmistajan suosituksia on syytä noudattaa. Erityinen ja vähemmän ilmeinen vaaratekijä on liian pienitehoisen verkkomuuntajan käyttö. Esimerkiksi 3 ampeerin boosterin syöttäminen 30 VA -tehoisella verkkomuuntajalla, jolloin 15 voltin jännitteellä muuntajasta tulee virtaa ulos enintään noin 2 ampeeria, ei ole turvallista. Tässä tapauksessa boosteria syötettäisiin teholähteellä, joka antaa boosterin maksimivirtatasoa vähemmän virtaa. Mikäli radalla nyt sattuu oikosulku, ei muuntajan antama maksimivirta riitä boosterin ylivirtakatkaisijan laukaisemiseen ja seuraukset voivat olla ikäviä varsinkin, jos muuntajassa ei ole lämpökatkaisijaa. Eli turvallisuuden takia on syytä hankkia verkkomuuntaja, jonka kapasiteetti on riittävä! Esimerkin kolmen ampeerin boosterille olisi sopiva verkkomuuntaja sellainen, joka N-mittakaavalle sopivalla 15 voltin jännitetasolla antaa ulos 4 - 5 ampeeria eli tehoa 60 - 75 VA.

Keskusyksikkö

Selectrix-järjestelmän ydin on keskusyksikkö (Central Unit, Zentrale). Keskusyksiköitä on useampaa eri tyyppiä tarjolla. Aloittelijan kannalta helpoin on konsolityyppinen keskusyksikkö, jossa samaan koteloon keskusyksikön elektroniikan kanssa on yhdistetty ajolaitteet ja muut järjestelmän hallinnassa tarvittavat säätimet ja painikkeet sekä jonkinlainen näyttö.

Edelleen voidaan konsolityyppiset keskusyksiköt jaotella niiden tukemien ohjausjärjestelmien mukaan. On edellämainitut puhtaasti Selectrix-pohjaiset keskusyksiköt, joissa sekä vetureita että oheislaitteita ohjataan Selectrix-protokollalla. Tämän lisäksi on moninormikeskusyksiköitä, joissa Selectrixin lisäksi tuki DCC-järjestelmälle sekä mahdollisesti myös Märklinin Motorola-järjestelmälle. Selectrix on näissä yleensä toissijainen ohjausjärjestelmä ja nämä keskusyksiköt osaavat ohjata vain Selectrix-dekooderein varustettuja vetureita, mutta niissä ei ole SX-väyläliitäntää oheislaitteille, jolloin vaihteita ja kulunvalvontaa ohjataan jollakin muulla väyläprotokollalla tai erillistä Selectrix-keskusyksikköä käyttäen. Tästä käytännöstä poikkeava moninormikeskusyksikkö on Rautenhaus:in vuonna 2008 julkistamaa RMX-järjestelmää käyttävä, jossa SX-tuen ohella täydellinen NMRA DCC-tuki ja jossa oheislaiteväylänä on SX-väylä.

Toinen fyysinen keskusyksikkötyyppi on musta laatikko, jossa ei ole käyttölaitteina kuin korkeintaan pari painiketta ja merkkivaloa. Tällaiseen keskusyksikköön liitetään erillinen käsiohjain tai ohjainkonsoli. Vaihtoehtoisesti järjestelmää voi hallita tietokoneelta, jolloin ei käsiohjainta välttämättä tarvita, mutta pelkkä tietokonekäyttö on monissa tilanteissa hankalampaa, joten tietokoneen rinnalla on suositeltavaa olla kuitenkin myös normaali käsiohjain. Käsiohjain tai erillinen konsoli on aina liitettävä samaan SX0-väylään, joka ohjaa rataa, mikäli laite on varustettu useammalla SX-väylällä.

Erityinen keskusyksikkötyyppi on pelkästään oheislaiteväyliä (SX-pistokkeet) tukeva, joka soveltuu esimerkiksi analogisen radan vaihteiden ja opastinten ohjaukseen tai DCC-keskusyksikön rinnalle, kun halutaan vetureita ohjata DCC-protokollalla ja radan oheislaitteita Selectrixillä. Ne sopivat myös suurten Selectrix-ratojen ohjauskapasiteetin laajentamikseksi yhdellä ylimääräisellä SX-väylällä, jos keskusyksikön omien SX-väylien osoitepaikkakapasiteetti ei riitä kaikille radan komponenteille.

Keskusyksikössä saattaa olla Selectrix-järjestelmään normaalisti kuulumattomia toimintoja järjestelmän laajennuksina. Nämä ovat kuitenkin aina valmistaja- ja keskusyksikkötyyppikoihtaisia lisäominaisuuksia. Esimerkiksi moniajo useammalla veturilla on tällainen laajennus, joka on monessa keskusyksikössä tarjolla. Keskusyksikössä saattaa olla myös mahdollisuus ajoreitteihein eli useampien vaihteiden asettamiseen muistiin tallennetun vakioajoreitin mukaisesti.

Konsolityyppiset Selectrix-keskusyksiköt

Müt MC 2004
Konsolityyppisiä Selectrix-keskusyksiköitä ovat Müt Digirail MC2004 ja tulossa oleva Trix Systems-järjestelmän Trix Central Station. Trix Mobile Station ja sen kanssa yhteen kuuluva varsinainen keskusyksikkö, Gleisbox, kuuluvat tavallaan myös tähän kategoriaan vaikka yhdistelmä toimii myös pelkkänä DCC-keskusyksikkönä, jos niin halutaan. Ilman lisälaajennuksia Mobile Station:illa voi ohjata vain vetureita ilman oheislaitteita. Trixin valmistuksesta jo poistunut Central Control 2000 -keskusyksikkö on myös konsolityyppinen ja sen voi vielä yleisesti löytää myynnistä. Stärz:in "musta laatikko"-tyyppinen rakennussarjakeskusyksikkö ZS-1 voidaan varustaa lisämoduulilla, jossa käyttölaitteet ja näyttö, jolloin siitä saadaan konsolityyppinen keskusyksikkö.

Konsolityyppiset moninormikeskusyksiköt

ESU ECoS
Selectrix-rataprotokollaa tukevia moninormikeskusyksiköitä ovat ESU ECoS, Fleischmann Twin Center ja Uhlenbrock Intellibox. Oheislaitteiden SX-väylää liittimineen ei näissä ole.

"Musta laatikko"-tyyppiset Selectrix-keskusyksiköt

Rautenhaus SLX850AD
Saatavilla olevia pelkkiä keskusyksiköitä ilman integroitua ohjauskonsolia ovat Rautenhaus SLX850AD ja Uwe Magnus:in Zentrale (rakennusohje). Rautenhaus:in RMX-950 on moninormikeskusyksikkö, mutta konfiguroitavissa myös normaaliksi Selectrix-keskusyksiköksi tarvittaessa. MTTM:n Future Central Control tarjoaa Selectrix-protokollien (SX ja SX2) lisäksi rajoitetun NMRA-DCC-käytön (16 DCC veturia) sekä Märklin protokollat. Stärzin ZM-1 rakennussarjakeskusyksikkö tukee ainoastaan SX1-protokollaa.

Selectrix-keskusyksiköt oheislaitteille

Müt SX Control 02
Tämäntyyppisiä keskusyksiköitä ovat Rautenhaus SLX852, jota markkinoidaan tietokoneliitäntämoduulina, Müt:n Digirail SX Control 02 sekä Stärz:in Businterface.

Käsiohjaimet ja ohjainkonsolit

Rautenhaus SLX844 -konsoli
Keskusyksiköt, joissa ei ole integroitua ohjauskonsolia, vaativat erillisen käsiohjaimen tai ohjainkonsolin, jonka kautta voidaan järjestelmän dekoodereita ohjelmoida, ohjata junia sekä vaihtaa vaihteiden tai opastimien asentoa. Ohjainkonsoleissa voi olla hallintalaitteet useamman junan samanaikaiseen ohjaamiseen. Erilliset ohjainkonsolit ja käsiohjaimet saattavat sisältää myös ohjelmoituja lisätoimintoja samaan tapaan kuin integroidut keskusyksiköt. Ohjainkonsoli ja käsiohjain tulee aina liittää järjestelmässä samaan SX0-väylään, joka ohjaa vetureita radalla, mikäli järjestelmässä on useampia kuin yksi SX-väylä.

Ohjainkonsolina on tarjolla Rautenhaus SLX844 sekä vanhempi Trix Lok Control, jota voi vielä olla myynnissä vaikka valmistus on lopetettu. Käsiohjaimia on valittavana useita tyyppejä valmistajina Rautenhaus, Müt, Peter Stärz ja Uwe Magnus (rakennusohje). Erityinen käsiohjain, joka ohjaa vain vetureita, on Trixin Mobile Station, joka on Trix Systems järjestelmän osa ja vaatii MX-väyläliitännän.

Boosterit

Kaksi boosteria ja niiden virtamuuntaja (Müt)

Kaksi boosteria ja niiden virtamuuntaja (Müt)

Silloin kun keskusyksikön digitaalirataan antama virta ei riitä kaikelle sillä liikkuvalle kalustolle, joudutaan rata jakamaan virtapiireihin, joista yhtä syöttää keskusyksikkö, jossa sisäänrakennettu boosteri, ja muita virtapiirejä niiden oma, erillinen boosteri eli virtavahvistin. Virtapiirien rajoilla on molemmat kiskot eristetty. Eri virtapiirien digitaalinen ohjaussignaali on kuitenkin sama kaikkialla radassa eli sama SX0-väylä ohjaa kaikkea kalustoa radalla. Jos radassa on kulunvalvontadekoodereita, tulee yhden dekooderin valvomien radan osuuksien sijaita aina saman keskusyksikön tai boosterin syöttämällä radan osalla.

Virrantarvetta laskettaessa N-mittakaavassa voi yhden N-veturin tarvitsemaksi virraksi arvioida 150 mA. Moniajossa veturien virta on tietysti yhteenkytkettyjen veturien lukumäärää vastaaa. Yksi valaistu matkustajavaunu vie 50 mA paitsi jos valaistus on toteutettu valodiodein (LED), jolloin virrantarve putoaa murto-osaan. Yksi matkustajajuna, jossa viisi valaistua vaunua veisi siis noin 400 mA. Jos keskusyksikkö antaa rataan maksimissaan 3 A virtaa, voi valaistuja viisivaunuisia matkustajajunia olla virtapiirissä samanaikaisesti enintään seitsemän. Radan jakamisessa virtapiireihin kannattaa ajatella miten veturit liikennöivät radalla ja esimerkiksi suuremmalla rautatieasemalla saattaa olla junia liikkeessä samanaikaisesti niin monta, että virta ei yhdestä syöttölaitteesta riitä, vaan ratapiha tulee jakaa kahden tai useamman boosterin syöttämäksi.

Boosterit liitetään Selectrix-keskusyksikköön PX-väylän kautta. Kutakin boosteria tulee syöttää omalta virtalähteellä, josta saa ulos boosterin nimellisvirtaa suuremman virran. Liian pieni virtalähde estää oikosulkutapauksessa boosterin ylivirtasuojauksen toiminnan, mutta liian suuresta virtalähteestä ei yleensä ole haittaa. Boosterista syötetään virtaa rataan riittävän vahvuisin johdoin. Johdot tulee mitoittaa boosterin maksimivirran mukaan, jotta oikosulkutapauksessa ei tule vaurioita ylikuumenemisen takia.

Boosterin virtaJohdon paksuusN-vetureita enintään
3 A0,75 mm220
4 A1,0 mm227
6 A1,5 mm240

N-mittakaavassa ovat 3 ampeerin boosterit varsin sopivia ja niiden ratavirran johtojen suositeltava koko on 1,0 mm2.

Veturidekooderit

Selectrix-järjestelmän kehittäjä, Döhler & Haas, on perinteisesti valmistanut veturidekooderit itse ja näitä on myyty ensin Trix-merkillä ja Trix:in yksinoikeuden päätyttyä myös muun merkkisinä kuten Müt, Rautenhaus, Stärz ja Viessmann. Aiemmin kaikki Selectrix-veturidekooderit olivat D&H:n valmistetta, mutta nyttemmin on markkinoille ilmestynyt vaihtoehtoisiakin Selectrix-dekoodereiden valmistajia, jotka tekevät myös tarvittavat integroidut piirit itse. Selectrix-dekooderit ovat aina olleet fyysiseltä kooltaan pienempiä kuin muiden digitaalijärjestelmien dekooderit ja tämän vuoksi Selectrix on ollut suosittu järjestelmävalinta pienemmissä Z- ja N-mittakaavoissa, joiden vetureissa on ylimääräistä tilaa korin sisällä hyvin vähän dekooderia varten. Selectrix-järjestelmän vetureissa tulee moottorin molemmat navat olla eristetty rungosta. Dekoodereissa on nopeusportaita 31, toiminta valojen kytkemiseksi päälle ja pois sekä yksi ylimääräinen toiminta vaikkapa monotoniselle äänimerkille. Dekooderit sallivat myös käytön analogisella tasavirtaradalla.

Döhler & Haas

Döhler & Haas dekoodereissa on hyvät hidasajo-ominaisuudet ja veturit kiihdyttävät ja hidastavat nykäyksittä nopeusportaalta toiselle. Selectrix-järjestelmän dekoodereissa on 31 nopeusporrasta, mutta sisäisesti D&H dekooderit käyttävät 127 porrasta (Super Soft Drive), jolloin veturin nopeuskäyrä on tasainen ja nopeuden muutokset tapahtuvat juohevasti. Dekoodereissa on myös BEMF-kytkentä ("back electromotive force"), joka on eräänlainen vakionopeussäädin pyrkien pitämään veturin nopeuden vakiona kuormituksesta riippumatta asetetulla nopeuden tasolla. Dekooderit tunnistavat puoliaaltotasasuunnatun ratasignaalin (jarrutusdiodit) käskynä jarruttaa veturi pysähdyksiin.

DHL-160 dekooderi

DHL-160 dekooderi

Kaikissa dekoodereissa on perusasetuksina, joita voi tarvittaessa muuttaa uudelleenohjelmoimalla, dekooderin osoite (1...111), maksiminopeus (7 tasoa), kiihtyvyys ja hidastuvuus (7 tasoa), moottorivirran pulssin leveys (4 tasoa) sekä toiminta jarrutusdiodin kanssa (1 tai 2 pysäytysosuutta). Näiden lisäksi on dekooderityypistä riippuen joitakin lisäasetuksia. Erikoisuutena on mahdollisuus muuttaa dekooderissa ohjelmoinnin kautta väärin päin kytkettyjen rataliitännän, moottorin tai valaistuksen johtojen napaisuus, jolloin asennusvirheen voi korjata ilman juotostöitä. Niissä dekoodereissa, jotka tukevat myös DCC-järjestelmää, on omat lisäasetuksensa kuten valinta 28 ja 128 DCC-nopeusportaan välillä, DCC-järjestelmään kuulumattoman jarrutusdiodin tunnistus (päällä/pois).

Uudemmissa dekoodereissa on valmius Selectrix-2-järjestelmälle ja sellaisissa dekoodereissa on asetuksissa mahdollisuus ottaa käyttöön pitkät dekooderiosoitteet. Toinen uusi piirre on eräiden dekoodereiden transponderit eli dekooderi ilmoittaa osoitenumeronsa kulunvalvontadekooderille, jolloin vaikkapa rataa ohjaava tietokoneohjelma näyttää dekooderin numeron ratakaaviossa asianomaisella kohdalla. Tällä hetkellä ainoa kulunvalvontadekooderi, joka tunnistaa transponderin lähettämän informaation on Müt Belegtmelder 8i.

Erityinen dekooderi on DHL-055, joka on tarkoitettu Z-mittakaavaan ja erityisen pienikokoisiin N-vetureihin. Tilan säästämiseksi on dekooderin piirilevylle integroitu veturin valaistuksen valodiodeiden tarvitsemat etuvastukset.

Veturidekoodereiden lisäksi on saatavilla toimintadekoodereita, jotka ovat kuin veturidekoodereita ilman moottorinsäätöä. Nämä sopivat esimerkiksi yksittäisten vaunujen dekoodereiksi, kun halutaan vaikkapa sisävalot kytkeä päälle/pois vaunukohtaisesti tai käyttää jotakin muuta erityistoimintoa digitaalijärjestelmän kautta. Niitä voi käyttää myös veturidekooderin rinnalla, jos veturissa tarvitaan useampia kuin SX-dekooderin normaalit 2 lisätoimintoa. Tällöin kumpikin dekooderi tarvitsee oman väyläosoitteensa.

Taulukossa on listattu N-mittakaavaan sopivat Döhler & Haas-dekooderit sekä niiden tyyppinumero muilla valmistajilla silloin kun samaa dekooderia myydään eri merkkisinä. Kaikkia dekooderityyppejä on saatavana kiinteillä liitosjohdoilla varustettuna tai ilman liitosjohtoja, jolloin täytyy dekooderin piirilevyn kontakteihin juottaa itse sopivat liitosjohdot. Useimpia tyyppejä on tarjolla myös NEM-651-dekooderipistokkeeseen sopivana, jolloin niissä on joko pistokkeen jaon mukainen lattakaapeli tai kiinteät pistokkeeseen sopivat nastat piirilevyllä. Dekooderia hankittaessa kannattaa varmistaa, että siinä on digitoitavaan veturiin sopiva liitostapa.

DekooderiMitatVirtaDCCTransp.Sel. 2Liitäntä
D & H/StärzMütRautenhausTrixViessmann
DHL050DHL050NSLX831-525013,2 x 6,8 x 1,8 mm500mA---johdot
DHL055DHL050ZSLX831Z-525113,2 x 6,8 x 1,8 mm500mA---johdot
DHL100DHL100SLX830F--14 x 9 x 2,7 mm1000mA---johdot
DHL101-SLX83066836525414 x 9 x 2,7 mm1000mA---lattakaapeli (NEM-651)
DHL160DHL160SLX870F--13,8 x 9 x 1,8 mm 1000mAxxxjohdot
DHL161-SLX87066838525213,8 x 9 x 1,8 mm 1000mAxxxlattakaapeli (NEM-651)

CT Elekronik

Itävaltalainen CT Elektronik valmistaa lähinnä DCC-dekoodereita, mutta valikoimassa on muutama Selectrix-dekooderityyppikin. Dekooderit ovat erityisen pienikokoisia ja ainoastaan Selectrix-järjestelmällä varustettuja. Toiminnallisilta ominaisuuksiltaan dekooderit ovat D&H dekooderien kaltaisia (mm. BEMF) pääosin. Erikoisuutena on mahdollisuus päivittää dekooderin ohjelmisto SX-väylän kautta sekä dekooderista riippuen kahdesta neljään lisätoimintoa.

DekooderiMitatVirtaDCCTransp.Sel. 2Liitäntä
DCX74SX13 x 9 x 1,5 mm 1000mA---johdot
DCX74zSX9 x 7 x 2,6 mm 1000mA---johdot

ESU

Äänidekooderien valmistaja ESU tarjoaa Selectrix-yhteensopivia perusdekoodereita sekä Loksound-dekooderia, johon on samalle piirilevylle integroitu äänitoiminnot. Ominaisuuksiltaan dekooderit vastaavat D&H-dekoodereita. Taulukossa N-mittakaavaan soveltuvat ESU-dekooderit.

DekooderiMitatVirtaDCCTransp.Sel. 2Liitäntä
Lokpilot Micro 3.013,5 x 9 x 3 mm500mA---NEM651
Loksound Micro 3.528 x 10 x 5 mm500mA---NEM651

Staattiset dekooderit

Staattisia dekoodereja eli oheislaitedekoodereita on olemassa moneen tarkoitukseen. Ne kaikki liittyvät järjestelmän SX-väylään, jonka kautta niille voidaan lähettää käskyjä tai lukea niiden kunkin hetkinen tila. Yleisimpiä staattisia dekoodereita ovat vaihdedekooderit, joilla ohjataan yleensä vaihteita ja kulunvalvontadekooderit, joiden avulla seurataan junien liikennöintiä radan eri osilla. Eri valmistajat ovat kehittäneet myös hyvinkin erikoistuneita dekoodereita kuten vaikkapa dekooderi siirtolavan ohjaukseen tai valo-opastimia ohjaava dekooderi, joka tuntee opastimella annettavat opasteet.

Kulunvalvontadekooderit

Stärz:in BMMiba-kulunvalvontadekooderi

Stärz:in BMMiba-kulunvalvontadekooderi

Kulunvalvontadekooderi on SX-järjestelmän moduuli, joka valvoo radan osaa ja jota käytetään yleisimmin tietokoneohjauksen yhteydessä. Dekooderin SX-väyläosoitteesta on luettavissa kyseisen radan osan tila, joka kertoo onko rataosuus vapaa vai varattu. Yksi kulunvalvontadekooderi valvoo normaalisti kahdeksaa radan osuutta ja dekooderin SX-väylämuistipaikan kahdeksan bittiä vastaavat kukin yhtä osuutta radassa. Normaalisti bitin arvo 1 tarkoittaa, että kyseinen osuus on varattu ja 0 tarkoittaa, että osuus on vapaa eli siellä ei ole junia. Joskus on tarpeen kääntää näiden merkitykset, esimerkiksi silloin jos käytetään Selectrix-järjestelmän mahdollistamaa väyläosoitteiden jakamista kahden dekooderin välillä automaattitoimintoja varten. Useimpien kulunvalvontadekooderien asetuksissa on mahdollista tehdä tämä asetus. Muita mahdollisia asetuksia voivat olla vasteaika, jonka jälkeen rataosuutta vastaavan bitin tila muuttuu sen jälkeen kun osuudelle on saapunut juna, ja päästöviive eli viive, jonka jälkeen vapautuneen rataosuuden bitti vaihtuu SX-väylässä nolla-asentoon.

Dekooderin asetukset tehdään dekooderista riippuen joko sen piirilevyllä olevilla mikrokytkimillä tai ohjelmallisesti SX-väylän kautta. Jälkimmäinen tapa käyttää ohjelmoinnissa SX-väylän osoitteita 0...3, jolloin näissä väylän osoitteissa on ohjelmoinnin aikana luettavissa ja muutettavissa dekooderin asetusrekisterien sisältö. Osoitteita 0...3 voi käyttää normaalisti jonkin SX-dekooderin osoitteena, mutta dekooderien ohjelmointi muuttaa väliaikaisesti niiden sisältöä. Jos osoitemuistipaikka on normaalisti jonkin muun laitteen käytössä saattaa tästä aiheutua ko. laitteelle häiriötoimintoja ja sen vuoksi kyseisiä muistipaikkoja ei ole syytä antaa muille laitteille ensisijaisesti, jos vain muita osoitteita on SX-väylässä vielä vapaana.

Dekooderin toimintaperiaate perustuu valvottavan osuuden virrankulutuksen seurantaan. Kun virtapiirissä on veturidekooderi, aiheuttaa tämä veturin seisoessakin pienen piikin rataosuuden virtaan. Myös valaistut matkustajavaunut kuluttavat virtaa ja dekooderi reagoi niihin. Järjestelmässä ongelmaksi voivat muodostua valaisemattomat vaunut, joita saattaa osuudella seistä, mutta koska ne eivät kuluta virtaa, ei dekooderi tunnista osuutta varatuksi. Tämän ongelman voi ratkaista käyttämällä sähköä johtavaa erikoislakkaa tai pyöräkertoihin kiinni juotettuja vastuksia. Lakalla tai vastuksella yhdistetään akselin eristetty pyörä (tai pyörät, jos molemmat on eristetty) maalaamalla silta pyörästä eristeen yli metalliseen akseliin. Lakan sähköinen vastus on suuri, mutta sillan kautta pääsee riittävästi virtaa läpi, jotta dekooderi tunnistaa vaunun rataosuudella. Vastuslakkaa on saatavana Trix-merkkisenä numerolla 66882. Vastuslakka ei ole sama asia kuin sähköä johtava lakka, jota käytetään piirilevyjen korjailuun! Johtavan lakan käyttö vastuslakan asemasta aiheuttaa oikosulun!

Kulunvalvontadekooderi valvomassa kahdeksaa rataosuutta (Rautenhaus-laitteisto)

Kulunvalvontadekooderi valvomassa kahdeksaa rataosuutta (Rautenhaus-laitteisto)


Dekooderi kytketään kuvan mukaisesti. Periaate on, että valvottavien radan osuuksien virransyöttä tapahtuu kulunvalvontadekooderin kautta. Keskusyksikön ja dekooderin välille tulee SX-väylän liitosjohto DIN-pistokkein. Boosterin tai keskusyksikön ratavirran johdoista toinen kytketään suoraan raiteeseen (yleensä punainen johto). Sininen johto kytketään kulunvalvontadekooderiin sekä tietysti suoraan rataan niissä kohdissa rataa, joilla ei ole kulunvalvontaa. Toinen kisko jaetaan eristyksin kahdeksaan osuuteen ja jokaista niistä syöttää yksi kulunvalvontadekooderin valvontapiiri sinisellä johdolla. Jos kulunvalvontadekoodereita on useampia, kytketään ne samassa virtapiirissä eli saman boosterin tai keskusyksikön syöttämällä alueella yhteen toisiinsa sinisellä johdolla. Erikseen tulee jokaiseen dekooderiin kytkeä myös SX-väylän liitosjohto.

Kulunvalvontadekooderi kannattaa sijoittaa lähelle sen valvomia radan osuuksia, jolloin johtoa tarvitaan vähemmän, kun siniset johdot yksittäisille osuuksille ovat mahdollisimman lyhyet. Kulunvalvontadekooderin läpi saattaa kulkea boosterin maksimivirta, minkä vuoksi tulee kaikkien johtojen olla riittävän suuriläpimittaisia. Tyypillinen kulunvalvontadekooderi antaa yhdelle valvottavalle osuudelle enintään noin 1 ampeerin jatkuvan virran ja yhden dekooderin kokoinaiskapasiteetti on noin 3 ampeeria. Useimmissa Selectrix-kulunvalvontadekoodereissa on yksittäisten rataosuuksien ulostulojen lisäsuojana PTC-vastus, jonka vastus kasvaa nopeasti ylikuormitustapauksessa rajoittaen virtaa ja estäen komponenttien vahingoittumista.

Kulunvalvontadekooderein voi toteuttaa digitaaliselle radalle kulunvalvontajärjestelmän. Tämän voi Selectrix-järjestelmässä toteuttaa ilman tietokoneohjaustakin jakamalla kulunvalvontadekooderin SX-osoitteen vaihdedekooderin kanssa kuten edellä kohdassa osoitteiden jakaminen on esitetty.

Vaihde- ja valodekooderit

Analogisella radalla sähkötoimisia vaihteita tai opastimia ohjataan yleensä antamalla painokytkimellä lyhytkestoinen virtaimpulssi vaihdemoottorin/opastimen solenoidille vaihteen asennon tai opastimen opasteen vaihtamiseksi. Digitaalisesti ohjatulla radalla painokytkintä vastaa vaihdedekooderi, joka antaa vaihteelle virtaimpulssin. Vaihdedekooderi saa puolestaan käskynsä järjestelmän dataväylästä ja vaihteen ohjaus voi tapahtua vaikkapa tietokoneohjelmalla tai järjestelmän käsiohjaimella/ohjainkonsolilla.

Selectrix-järjestelmän vaihdedekoodereissa on yleensä yksi SX-väylän osoitepaikka käytössä ja sen 8 bittiä vastaavat kukin yhtä kaksiasentoista laitetta, joka voi olla vaihde, opastin tai vastaava. On olemassa laitteita, joissa on useampia kuin kaksi mahdollista asentoa, kuten kolmitievaihteet tai siipiopastimet, jotka näyttävät enemmän kuin kaksi opastetta. Tällainen laite vaatii dekooderista kaksi bittiä ja vastaavasti kaksi ulostuloa käyttöönsä.

Dekooderin yksittäisessä ulostulossa on jokaiselle laitteelle kolme nastaa. Yksi on yhteinen maa ja kaksi muuta ovat tarkoitetut laitteen kahdelle solenoidille, joista toinen vastaa asianomaisen bitin arvoa 0 ja toinen arvoa 1. Yleisimmin vaihdedekooderi toimii niin, että bitin arvon vaihtuessa, uutta arvoa vastaavasta nastasta annetaan virtapulssi. Virtapulssin voimakkuutta ja/tai kestoa voi dekooderista riippuen säätää. Dekooderissa saattaa olla myös mahdollista asettaa dekooderin ulostulo antamaan jatkuvaa virtaa valitusta nastasta.

Lyhyt virtapulssi on sopiva laitteille, joiden asento vaihtuu solenoidiin virta kytkettäessä eli tyypillisesti vaihteet. Pidempikestoinen pulssi (muutamia sekunteja) sopii kytkinten irroitusraideosan solenoidin käyttämiseen. Jatkuva virta on sopivaa valaistuksen kytkemiseen (talot, katuvalot ym.) tai valo-opastimen yksittäisten lamppujen sytyttämiseen. On syytä tarkistaa, että solenoidikäyttöiset vaihdemoottorit eivät tarvitse suurempaa virtaa kuin mitä vaihdedekooderin ulostuloista on saatavissa (yleensä 1,5 - 3 A).

Mikäli vaihteissa on solenoidin asemasta sähkömoottori, tarvitaan vaihdedekooderiin ulostuloon lisäkytkentä tai vaihtoehtoisesti voidaan hankkia sellainen vaihdedekooderi, joka on tarkoitettu sähkömoottorikäyttöisille vaihteille ja joka ei toisaalta sovellu solenoidi-käyttöisille laitteille. Jos vaihdemoottorissa on virran loppukatkaisu, voidaan vaihdetta ohjata myös dekooderilla, joka antaa jatkuvan virran.

Erityinen valodekooderi on vaihdedekooderin kaltainen paitsi, että sen ulostuloista tulee yleensä jatkuvaa virtaa ja lyhytkestoiset virtapulssit ulostuloissa eivät välttämättä ole mahdollisia ollenkaan. Valaistusdekooderi sopii vaikkapa rakennusten valaistuksen tai valo-opastinten käyttöön.

Vaihdedekooderin kytkentäesimerkki

Vaihdedekooderin kytkentäesimerkki


Vaihdedekooderit kytketään SX-väylään. Tämän lisäksi niille tulee järjestää erillinen virransyöttö, jonka kapasiteetti on riittävä dekooderin ohjaamilleen laitteille antaman virran tarpeeseen nähden. Jännitteen tulee olla myös dekooderin ohjaamien laitteiden vaatimusten mukainen. Yksittäiset laitteet kytketään dekooderiin kahdeksaan kolminastaiseen ulostuloon. Allaolevassa kuvassa on erään dekooderin kytkennät opastimien aja ja seis-asennoille sekä kaksiasentoisille vaihteille. Koska irroitusraideosassa on vain yksi solenoidi, voi dekooderin yhtä kaksiasentoista osoitepaikkaa vastaavaan ulostuloon kytkeä kaksi irroitusraideosaa (navat a-b ja b-c).

Laitteiden kytkentä dekooderin ulostulon napoihin

Laitteiden kytkentä dekooderin ulostulon napoihin

Laitteiden johdotuksen lisäksi on huolehdittava siitä, että laitteelle varattu ulostulo dekooderissa antaa laitteen edellyttämän signaalityypin (lyhyt pulssi, pidempi pulssi tai jatkuva virta). Vaihdedekooderin asetukset ohjelmoidaan joko dekooderissa olevien mikrokytkinten avulla tai ohjelmallisesti järjestelmän käyttölaitteilta (ohjauskonsoli, tietokone jne.)

Kääntöpöytädekooderit

Rautenhaus SLX815 kääntöpöytädekooderi

Rautenhaus SLX815 kääntöpöytädekooderi

Kääntöpöydät ja siirtolavat toimivat digitaalisellakin radalla niiden omilla analogisilla käyttölaitteilla aivan hyvin. Tosin digitaalisessa radassa kääntöpöydän raiteiden ja kääntölavan napaisuus on ongelmallinen asia, sillä kääntölavan kääntyessä saattaa sen napaisuus olla väärin joihinkin kääntöpöydän raiteisiin nähden aiheuttaen oikosulun. Ongelman voi ratkaista elektronisella kääntösilmukalle tai varsinaisesti kääntöpöydälle tarkoitetulla napaisuudenvaihtokytkennällä (esimerkiksi Stärz PWD-PIC).

Jos halutaan veturitalleihin ajo kääntöpöydiltä tai siirtolavoilta hoitaa tietokoneohjelmalla täysin automaattisesti tai manuaalisesti, mutta ohjelman käyttöliittymän kautta tietokoneelta, tarvitaan järjestelmään digitaalinen kääntöpöytädekooderi. Selectrix-järjestelmän kääntöpöytädekoodereita on tarjolla eri valmistajilla (Rautenhaus, Müt). Dekooderimallista riippuen sellainen sopii ohjaamaan joko pelkästään kääntöpöytää tai vaihtoehtoisesti kääntöpöytää tai siirtolavaa. Müt:n dekooderista on olemassa versioita eri valmistajien kääntöpöydille.

Dekooderille annetaan väylän kautta komento lavan ajamiseksi tietyn raiteen kohdalle ja lava kääntyy ohittaen mahdollisesti välissä olevat muuta raiteet toisin kuin analogisissa ohjauksissa. Kääntöpöytädekoodereissa on myös integroituna välttämätön raiteiden napaisuudenvaihtoelektroniikka, jolloin napaisuudenvaihtokytkentää ei tarvitse toteuttaa erikseen. Kääntöpöytädekooderit ovat yhteensopivia yleisimpien N-mittakaavan kääntöpöytien ja siirtolavojen kanssa (Arnold, Fleischmann, Minitrix). Kääntöpöytädekoodereita voi tietokoneen asemasta ohjata yleensä myös millä tahansa Selectrix-keskusyksiköllä tai käsiohjaimella, mutta helpointa ohjaaminen on dekooderin valmistajan omilla ohjauslaitteilla, joiden ohjelmistoissa on normaalisti laajennettu tuki saman valmistajan tuotteille esimerkiksi niin, että käsiohjaimen näyttöruudulla on kääntöpöydän kuva ja mahdollisuus suoraan kääntöpöydälle annettaviin komentoihin sensijaan, että annettaisiin komennot vaihtamalla dekooderin muistiosoitteen bittien asentoa tarpeen mukaan.

Kääntöpöytädekooderit liitetään SX-väylän lisäksi virtamuuntajaan. Kääntöpöytään tai siirtolavaan liittämistä varten on useita nastoja, jotka kytketään laitteen oman, analogisen käyttölaitteen tilalle.

Valo-opastindekooderit

Opastinten liittäminen Müt SAM1-valo-opastindekooderiin

Opastinten liittäminen Müt SAM1-valo-opastindekooderiin

Valo-opastimet on yleensä toteutettu valo-diodein (LED) eikä opastimissa ole sisäänrakennettua toimintalogiikkaa, vaan ainoastaan erilliset valo-diodit kullekin opastimen "lampulle". Kun kyseessä on yksinkertainen linjaopastin, esimerkiksi saksalaista mallia, jossa on kaksi lamppua, punainen ja vihreä, jotka kumpikin palavat yksinään vastaten yhtä opastetta (seis tai aja), asiat ovat yksinkertaisia. Tällaista opastinta voidaan ohjata digitaaliradalla kaksiasentoisella vaihde- tai valodekooderilla ja opastinta vastaa järjestelmässä yksi kaksiasentoinen bitti. Asioista tulee monimutkaisempia, kun käytössä on valo-opastimia, jotka kykenevät näyttämään useampia opasteita ja niin, että tiettyä opastetta ei vastaa yksittäinen lamppu, vaan lamppujen yhdistelmä ja vielä niin, että samaa lamppua käytetään useamman kuin yhden opasteen näyttämiseen. Tietysti opastimen jokaiselle lampulle voisi antaa tavallisesta valodekooderista yhden yksittäisen ulostulon, jotka käyttäjä sitten laittaisi päälle tai sammuttaisi manuaalisesti aina kutakin annettavaa opastetta vastaavasti, mutta tämä on työlästä ja virhealtista.

Järkevämpi ratkaisu on, että ei työskennellä opastimen yksittäisten lamppujen kanssa, vaan opasteiden kanssa. Kun kutsutaan tiettyä opastetta täytyy tämä tietysti jotenkin muuntaa tiedoksi, mitkä lamput palavat ja mitkä ovat sammuneet opastetta näytettäessä. Tavallisen valodekooderin ulostulon ja opastimen väliin voi tehdä yksinkertaisen diodi-matriisikytkennän, jossa on opasteiden logiikka. Tällöin yksi dekooderin ulostulo diodi-matriille vastaa tiettyä opastetta eikä tiettyä lamppua ja toisaalta diodi-matriisissa on ulostulot opastimen yksittäisille lampuille. Diodi-matriisin voi elektroniikkaa osaava rakentaa itse tai ostaa valmiina (esim. Viessmann 5210). Tehdasvalmisteisissa diodi-matriisikytkennöistä on syytä huomata, että niitä on sekä aktiivisia että passiivisia. Aktiivinen tarvitsee vain impulssin, jolla kutsutaan tiettyä opastetta ja sellaisella kytkennällä on erillinen virransyöttö opastimien valodiodien tarvitsemalle sähkölle. Passiivinen kytkentä vaatii kullekin opasteelle jatkuvan virran dekooderilta, joka tässä tapauksessa vastaa myös opastimen diodien tarvitsemasta sähköstä.

Selectrix-järjestelmään on olemassa erityinen dekooderi (Müt SAM-1), jolla voidaan ohjata valo-opastimia suoraan kutsuen yksittäisiä opasteita. Dekooderi on periaatteessa valo-dekooderi, jossa samalle piirilevylle on yhdistetty diodi-matriisi ja eri opasteiden logiikka. Dekooderi tukee saksalaisia valo-opasteita, mutta käy sellaisenaan myös muunmaalaisten valo-opasteiden näyttöön. Opastin voi olla linjaopastin, esiopastin, tulo-opastin tai lähtöopastin ja siinä voi olla enintään neljä erilaista opastetta, jolloin yhdelle opastimelle tarvitaan SX-väylässä enintään 2 bittiä. Kahdella bitillä saadaan neljä arvoa eli neljä opastetta.

Kuvassa on valo-opastindekooderiin liitetty yksi kolmiopasteinen tulo-opastin ja sen esiopastin, joka niinikään voi näyttää kolmea eri opastetta. Tulo-opastimessa on lamppuja kolme ja esiopastimessa neljä. Dekooderiin on liitetty lisäksi rele, jolla ohjataan opastinta edeltävän pysäytysrataosuuden jarrutusdiodia. Tämä ei tietenkään ole välttämätön lisäys varsinkaan silloin, jos rata on tietokoneohjattu. Luonnollisestikin valo-opastindekooderi liitetään aina myös SX-väylään.

Ohjaustauludekooderit

Stärz:in ohjaustauludekooderi (Encoder)

Stärz:in ohjaustauludekooderi (Encoder)

Perinteinen oikeilla rautateillä käytetty ohjauspöytä käsittää pelkistetyn kaavion radasta ja sen laitteista kuten opastimista ja vaihteista ja siinä on yleensä merkkivalot osoittamassa laitteiden eri asentoja. Ratakaaviossa junan kulku voidaan näyttää valopistein. Nykyaikainen vaihtoehto niin oikeilla kuin pienoisrautateilläkin on ohjauspöydän näyttäminen tietokoneen kuvaruudulla, jolloin vaihteet ja opastimet voidaan asettaa tietokoneen hiirellä. Moni kuitenkin haluaa edelleenkin fyysisen ohjauspöydän pienoisrautatiensä ohjaukseen ja silloin tarvitaan digitaaliradalla avuksi ohjaustauludekooderi eli Encoder sekä kulunvalvontadekooderi junien kulkua ilmaisemaan.

Ohjaustauludekooderi mahdollistaa painonappien tai muiden kytkinten liittämisen Selectrix-väylään. Esimerkiksi ohjauspöydässä vaihteen eri asentojen painonapit lähettävät SX-väylään tiedon, kun käyttäjä on painanut nappia. Jos ohjaustauludekooderi jakaa väyläosoitteen vaihdedekooderin kanssa, saadaan ilman ohjelmointia järjestely, jossa napin painaminen kääntää vaihteen samantien. Siis täysin samanlainen toiminta kuin analogisen radan vaihteiden painonapeilla. Mikäli rataa ohjaa tietokoneohjelma, voidaan toimintalogiikka toteuttaa siten, että ohjelma tarkistaa, onko napin painaminen sallittu toiminta kyseisessä tilanteessa ja kääntää vaihdetta napin painamisen jälkeen vain, jos sille ei ole mitään estettä (esimerkiksi pysähtynyt juna keskellä vaihteen sisältävää raidetta voisi estää vaihteen kääntämisen).

Ohjaustauludekooderi soveltuu myös käytettäväksi analogisilla radoilla yleisesti käytettyjen Reed-kontaktien tai perinteisten kytkinraideosien tai vastaavien antaman kulkuinformaation tuomiseksi SX-väylään. Nämä ovat kuitenkin digitaalisella radalla harvinaisempia elementtejä, koska virrankulutukseen perustuva kulunvalvonta on luotettavampi ja monipuolisempi ratkaisu.

Ohjaustauludekooderi on liitännöiltään kuten vaihdedekooderi, paitsi että tiedon kulkusuunta on vastakkainen. Jokaisessa liitännässä on nasta kahdelle painonapille sekä yhteinen maa. Painonapit voivat olla toiminnaltaan joko erillisiä tai kaksi painonappia yhdessä ohjaten vaikka vaihteen kahta asentoa. Nämä valinnat tehdään joko dekooderissa olevin mikrokytkimin tai ohjelmallisesti dekooderityypistä riippuen. Ohjaustauludekooderin liitännät tai osan niistä voi määritellä myös ulostuloiksi, jolloin niiden osalta toiminta on kuten valodekooderilla.

Muut laitteet

Tietokoneliitäntä

Stärz Interface -tietokoneliitäntä

Stärz Interface -tietokoneliitäntä

Digitaalisesti ohjattu rata halutaan usein liittää tietokoneeseen. Tietokoneen kautta voi järjestelmän komponentteja päivittää esimerkiksi asentamalla keskusyksikköön uudemman ohjelmistoversion. Toinen yleinen käyttötarkoitus on dekoodereiden ohjelmointi. Dekooderit voi tietenkin ohjelmoida järjestelmän ohjauskonsolista tai käsiohjaimesta, mutta tarkoitukseen suunnitellut tietokoneohjelmat ovat yleensä selkeämpiä ja helpompikäyttöisiä.

Tärkein syy tietokoneliitännälle on kuitenkin koko radan ohjaus tietokoneella tarkoitukseen kehitettyä ohjelmistoa käyttäen. Tietokone voi hoitaa kaiken liikennöinnin radalla aikataulujen mukaan ja huolehtia automaattisesti jopa vaihtotöistä. Tietokone voi olla myös pelkkä ohjaustaulu, jonka kautta käyttäjä ohjaa radan toimintoja ja yksittäisiä junia kuvaruudulta.

Joissakin Selectrix-keskusyksiköissä (Müt MC2004 ja Uwe Magnus Zentrale) on integroitu RS232-tyyppinen tietokoneliitäntä valmiina, jolloin tarvitaan vain sopiva liitosjohto keskusyksikön ja tietokoneen sarjaportin välille. Niihin keskusyksiköihin, joissa ei ole valmista liitäntää tietokoneelle täytyy hankkia lisäksi erillinen tietokoneliitäntä-moduuli (Interface). Se kytketään laitteistoon normaalina SX-väylän oheislaitteena. Jotkin tietokoneliitäntämoduulit ovat itse asiassa kokonaisia keskusyksiköitä, jotka sopivat sellaisenaan staattisten dekoodereiden ohjaukseen. Normaalin keskusyksikön yhteydessä sen tyyppiset tietokoneliitännät lisäävät järjestelmään, tietokoneliitännän lisäksi, yhden ylimääräisen SX-väylän.

Uudemmissa tietokoneissa ei useinkaan ole enää 9-napaista (tai 25-napaista) sarjaliitäntäporttia vaan pelkästään yleisiä USB-liitäntäportteja. Sarjaportille tarkoitettu Selectrix-tietokoneliitäntä sopii myös USB-porttiin, mutta vaatii tässä tapauksessa erityisen väliadapterijohdon sarjaliitännästä USB-liitäntään. Adapterijohtoja on yleisesti saatavana tietokoneliikkeissä.

Kääntösilmukat

Kaksikiskoradalla kääntösilmukat ovat ongelmallisia ja analogisilla radoilla onkin useita tapoja ratkaista ongelma. Digitaalirata, jossa on virta jatkuvasti, rajoittaa mahdollisuuksia tässä suhteessa ja käytännössä digitaalisen radan kääntösilmukoihin tarvitaan elektroninen kytkentä, jolla napaisuuden vaihto kääntösilmukassa onnistuu.

Elektronisia kääntösilmukkamoduuleita on monilla valmistajilla, eikä niiden tarvitse edes olla erityisesti tiettyä digitaalista ohjausjärjestelmää varten, vaan kytkennät ovat yleiskäyttöisiä sopien niin Selectrix- kuin DCC-ratoihinkin. Selectrix-laitevalmistajien tarjoamissa kääntösilmukkakytkennöissä voi kuitenkin olla laajennuksia, jotka helpottavat käyttöä Selectrix-komponenttien yhteydessä. Esimerkkinä kytkennän vaatimien kääntösilmukan rataosuuksien helppo liitäntä Selectrix-kulunvalvontadekooderiin, jos kääntösilmukassa kulkevaa liikennettä halutaan valvoa tarkemmin. Kääntösilmukkamoduulit ovat siltikin järjestelmän ulkopuolisia komponentteja, eikä niissä tarvita liitäntöjä järjestelmän data-väyliin.

Selectrix 2

Selectrix 2 on Selectrix digitaalijärjestelmän laajennus, joka ei riko yhteensopivuutta normaaliin SX-järjestelmään. Järjestelmän tunnuksena on usein SX2 ja vastaavasti perus-Selectrix-järjestelmään viitataan silloin lyhenteellä SX1. Selectrix 2:n piirteitä ovat mm.:

  • Veturien osoiteavaruuden laajentaminen nelinumeroisin veturien tunnuksin (0-9999). Samanaikaisesti radalla ajossa olevia vetureita voi kuitenkin olla enintäään 103.
  • 127 nopeusporrasta.
  • Veturidekoodereissa kahdeksan lisätoimintoa (F1-F8) aiemman kahden sijaan.

Selectrix 2 tuki on vähitellen tulossa uusiin Selectrix-laitteisiin. Uudemmissa Döhler & Haas -veturidekoodereissa on Selectrix 2 -tuki. Laajennettua veturien osoiteavaruutta tukevat suoraan Rautenhausin keskusyksiköt, MTTM Future Central Control sekä Trix Systems-laitteistot. Vanhempiin Trix-keskusyksiköihin ja käsiohjaimiin (Central Control 2000, Lok Control 2000 ja Control Handy) tarjoaa MTTM ohjelmistopäivitystä, joilla niihin lisätään samantasoinen SX2-tuki kuin Trix Mobile Station -laitteistossa.

Useimpien nykyisten keskusyksiköiden käyttöjärjestelmä on aikanaan päivitettävissä Selectrix 2 tasolle ohjelmallisesti. Selectrix 2-keskusyksiköissä voi järjestelmän toimintamuodon valita perinteisen Selectrix- tai Selectrix-2 -järjestelmän välillä ja Selectrix 2-laitteet ovat taaksepäin yhteensopivia aiemman version kanssa.

Laajemmasta osoiteavaruudesta on hyötyä esimerkiksi kerhoissa, joissa jokaiselle jäsenelle voidaan antaa oma nippunsa osoitteita yhteisradoilla käyttöä varten. Toisaalta laajennukset hidastavat Selectrix-väylää ja kotikäytössä, missä vetureita on radalla harvoin toista sataa, kannattaa edelleenkin käyttää nopeampaa Selectrix-1-versiota, jos ei nimenomaan tarvita tiettyä Selectrix-2-piirrettä. SX-väylän staattisten dekoodereiden ohjaukseen ei Selectrix 2 tuo mitään uutta, eikä SX2-perustaisia staattisia dekoodereita ole suunnitteilla.

SX-järjestelmien vertailu

Taulukon arvot samanaikaisesti ajossa olevien veturien osalta ovat maksimiarvoja, joita ei kaikissa keskusyksiköissä ole käytössä.
JärjestelmäOsoitteitaSamanaikaisesti ajossaLisätoiminnotNopeusportaat
SX1 112 103 2 32
SX2 16000 103 8 128

Tietokoneohjelmat

Selectrix-järjestelmälle on tuki useimmissa radanohjausohjelmistoissa. Ohjelmistoa valittaessa kannattaa kuitenkin varmistua, että se tukee käytössä olevaa Selectrix-keskusyksikkötyyppiä.

  • Railroad & Co
    Täydellinen radanohjausohjelmisto. Saksan- tai englanninkielinen.
  • Win Digipet
    Täydellinen radanohjausohjelmisto. Saksan- tai englanninkielinen.
  • SX1
    Monipuolinen Selectrix-ohjauskonsoli. Saksankielinen.

Valmistajat

  • CT Elektronik
    Pienikokoisia Selectrix-veturidekoodereja.
  • Döhler & Haas
    Vain Selectrix-piirejä muiden valmistajien käyttöön ja veturidekoodereja, joita myyvät useat muut yritykset omalla nimellään.
  • ESU
    Veturidekooderit ja äänelliset dekooderit. Moninormikeskusyksikkö.
  • Hartenstein & Engelmann GmbH
    Staattisia Selectrix-dekoodereita koottuna tai rakennussarjoina, boosteri ja käsiohjaimia.
  • Modellbahn Digital Peter Stärz
    Döhler & Haas-dekoodereita rakennussarjoina ja valmiiksi koottuina. Trix Systems-laajennusmoduuli.
  • Müt (DigiRail)
    Täydellinen valikoima järjestelmän komponentteja. Myös monia erikoisia dekooderityyppejä sekä z-mittakaavalle tarkoitettu keskusyksikkö.
  • Rautenhaus
    Täydellinen valikoima Selectrix-järjestelmän komponentteja. Myös eri valmistajien Selectrix-digitoituja vetureita.
  • Trix
    Selectrix-dekooderit, Trix Systems-komponentit.
  • Uhlenbrock
    Moninormikeskusyksiköt.
  • Uwe Magnus
    Järjestelmän komponenttien rakennusohjeita (mm. keskusyksikkö, kello ja käsiohjaimet). Useimpiin kytkentöihin saatavana valmis piirilevy ja ohjelmoitu prosessori.
  • Viessmann
    Veturidekoodereita, kulunvalvontadekooderit.

Selectrix-käyttäjiä


Creative Commons License
Tämän wikin sisällön käyttö on sallittu Creative Commons lisenssin Nimeä/Epäkaupallinen/Ei muutettuja teoksia 3.0 Unported mukaisesti. Aineistoa lainattaessa on lähteenä mainittava aina N Club Finland ja http://www.n-club-finland.org/wiki. Pidempien lainausten yhteydessä on mainittava tarkka linkki, josta tieto löytyy. Aineistoa ei saa käyttää mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa.

ScrewTurn Wiki version 3.0.0.333. Some of the icons created by FamFamFam.

 

Copyright ©2008 N Club Finland. All Rights Reserved.